Ennallistamisteesit

Kunnianhimoisen ennallistamisen teesit

Suomessa laaditaan parhaillaan kansallista ennallistamissuunnitelmaa, jolla vastataan EU:n luonnon ennallistamisasetuksen tavoitteisiin. Jotta tavoitteisiin voidaan päästä, tarvitaan tutkittuun tietoon perustuvaa ennallistamista, pitkäaikaista taloudellista ja poliittista tukea sekä luontoa kuormittavan toiminnan muuttamista.

1 Ennallistamisen tulee perustua tutkittuun tietoon

Ennallistamisessa parannetaan heikentyneiden elinympäristöjen tilaa luontokadon pysäyttämiseksi. Ennallistamisen tarve, toimenpiteet ja ohjauskeinot tulee määritellä tutkimus-, inventointi- ja seurantatietoon perustuen, jotta ennallistamisasetuksen tavoitteet luonnon monimuotoisuuden elpymiseksi saavutetaan.

Suomessa lähes puolet luontotyypeistä ja jopa 76 % metsäluontotyypeistä on uhanalaisia
Suomen 50 suoluontotyypistä 54 % on uhanalaisia ja lisäksi 20 % on silmälläpidettäviä, ja joka kymmenes näillä alueilla elävä laji on uhanalainen
kaikki arvioidut perinnebiotoopit ovat uhanalaisia

Tutkimusten mukaan erityisesti ojitettujen soiden vesitalouden palauttaminen on vaikuttava ja kustannustehokas ennallistamistoimi, joka voi pysäyttää ekosysteemien heikkenemisen ja käynnistää luonnon palautumisen nopeasti.

2 Ennallistaminen on mahdollisuus lisätä hyvinvointia

Ennallistaminen paitsi parantaa luonnon tilaa myös tukee ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja vaikutuksiin sopeutumista sekä edistää ihmisten hyvinvointia. Ennallistamisen hyödyt näkyvät muun muassa puhtaampina vesinä, sadon turvaavina pölyttäjähyönteisinä, elpyneinä kalakantoina sekä suojana luonnonkatastrofeja kuten tulvia vastaan.

Euroopan komission arvion mukaan luonnon ennallistamisen hyödyt ovat keskimäärin 8–38 kertaa kustannuksia suuremmat riippuen ekosysteemistä ja tarkastelutavasta.
Ennallistamisesta on arvioitu tulevan Suomelle hyötyjä lähes kymmenen miljardin euron edestä vuosittain. Hyödyt eivät kuitenkaan realisoidu samalla tavalla rahavirtoina kuin ennallistamisen kustannukset.

3 Ennallistaminen ei uhkaa Suomen taloutta eikä ruokaturvaa

Luontokadon pysäyttäminen edellyttää ennallistamistoimia sekä riittävän laaja-alaisesti että arvokkaimmat kohteet turvaten. Monet toimet ovat onneksi edullisia eikä niiden toteuttaminen uhkaa maamme taloutta tai ruokaturvaa:

Suomessa oli vuonna 2020 yhteensä 7 500 maatilaa, jotka nostivat maataloustukia 62 miljoonaa euroa myymättä maataloustuotteita tai vuokraamatta peltojaan ruoan- tai rehuntuotantoon. Näillä tiloilla oli turvepeltoja 17 000 hehtaaria: niiden vettäminen tai kosteikkoviljely ei uhkaa huoltovarmuutta.

Suomessa metsätalouskäyttöön ojitetuista noin 5,5 miljoonasta suohehtaarista noin 800 000 hehtaarin arvioidaan olevan metsänkasvatukseen kelpaamattomia. Näiden turhaan ojitettujen, taloudellisesti vähämerkityksellisien kohteiden ennallistaminen ei aiheuta tappioita maanomistajille.

4 Vähennetään luontokatoa aiheuttavaa toimintaa

Ennallistamistavoitteisiin ei voida päästä, jos samaan aikaan tuetaan haitallisia toimia ja maankäyttöä, jotka vain lisäävät ennallistamistarvetta. Tarvitaan uudistuksia, jotka ehkäisevät luontoa ja ilmastoa kuormittavaa toimintaa. On taloudellisesti järjetöntä lisätä jo ennestään suurta ennallistamistarvetta samalla, kun luontokato etenee.

Esimerkiksi pinta-alan mukaan määrittyvät maataloustuet ja sadonkorjuuvelvoitteen puuttuminen kannustavat ylläpitämään peltoalaa ilman maataloustuotantoa jopa lähes 130 000 hehtaarilla, mikä jatkaa ympäristökuormitusta ja ohjaa tuotantoa kasvattavia tiloja pellon raivaukseen toisaalla. Samalla pellon hinta nousee ja kiinnostus peltomaan myyntiin vähenee.

Nykyinen metsäojituksiin liittyvä ilmoitusmenettely ei mahdollista sitä, että ympäristöviranomainen arvioisi toimien vaikutuksia etukäteen tai asettaisi niille lupaehtoja. Ennallistamisvelan kurissa pitämiseksi soiden uudisojitus tulisi kieltää ja kunnostusojitus muuttaa luvanvaraiseksi.

5 Ohjauskeinot kuntoon

Jotta ennallistamistoimia saadaan toteutettua riittävästi, tarvitaan pitkäaikainen taloudellinen ja poliittinen tuki kansallisen ennallistamissuunnitelman toteutukselle. Lisäksi voidaan hyödyntää syntymässä olevien luonnonarvomarkkinoiden mahdollisuudet kanavoida yksityistä rahoitusta ennallistamiseen.

Metka-tukijärjestelmän pitäisi nykyistä paremmin palvella niitä metsänomistajia, jotka ovat kiinnostuneita ennallistamisesta osana talousmetsiensä luonnonhoitoa. Ojitettujen turvemaiden palauttamista kohti hyvää luonnontilaa tulisi tukea suunnittelun ja toteutuksen kattavalla palvelulla samalla tavoin kuin heikentyneiden luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen palauttamista Helmi-ohjelmassa. Ennallistamisen yhteydessä ei pitäisi vaatia puuntuotannon edellytysten parantamista.
Metsälaista tulisipoistaa uudistamisvelvoite niiltä metsämaan kohteilta, joita ennallistetaan.
Oikeudenmukaisen siirtymän rahaston (JTF) ennallistamistukea tulisi olla tarjolla myös entisen turvetuotantoalueiden maanomistajille, kuten turvetuottajille. Tuesta tulisi tehdä nykyistä kilpailukykyisempää maanomistajan muusta jatkokäytöstä saamien tulojen kanssa.
Turvetuottajat tulisi velvoittaa vettämään 20 % käytöstä poistuvista turvesoistaan vuoteen 2030 mennessä.