25.02.2019

Onko päästökauppa seuraava harppaus vesiensuojelussa?

Vesiensuojelu on ollut suomalainen menestystarina. Tulin alalle 1980-luvun alussa intoa täynnä, valmiina pelastamaan vesistöt ja Itämeren. Moni asia oli lapsenkengissä verrattuna tähän päivään. Kuntien jätevedenpuhdistamoiden tehokkuus ei ollut lähellekään tämän päivän tasoa. Metsäteollisuudessa jätevedet käsiteltiin mekaanisilla selkeyttämöillä. Suomenlahden rannikko ja esimerkiksi Päijänne ovat puhdistuneet niistä ajoista. Olen päässyt seuraamaan vesiensuojelun kehitystä ja olemaan osa sitä. Mutta perillä ei vielä olla. Leväkesä 2018 muistutti meitä taas tästä.

On kuljettu pitkä tie siitä, kun väiteltiin, saavutetaanko kunnallisella jätevedenpuhdistamolla fosforipitoisuus 1,0 mg/l. Nyt parhaat puhdistamot pääsevät säännöllisesti tasolle 0,1 mg/l. Tämä on loistava tulos, kun puhdistamattoman jäteveden pitoisuus on 5-6 mg/l. Kiitos ja kumarrus kaikille, jotka ovat tämän saaneet aikaiseksi.

Olen pitkään kummastellut sitä, että kunnat panostavat suuria summia jätevedenpuhdistukseen, mutta hajakuormitusta ei saada millään kuriin. Porvoon edustan merialueelle kulkeutuvasta fosforista pari prosenttia tulee Porvoon kaupungin Hermanninsaaren puhdistamolta. Suunnilleen saman verran tulee Kilpilahden teollisuusalueelta, jossa toimii Pohjoismaiden suurin öljynjalostus- ja petrokemian klusteri. Loppu, yli 90 % fosforista, tulee Porvoonjoen ja Mustijoen kautta, pääosin hajakuormituksena.

Ollessani Porvoon veden toimitusjohtajana aloitimme yhteistyön John Nurmisen Säätiön kanssa. Tarkoituksena oli virittää keskustelua siitä, mihin panokset olisi syytä kohdistaa. Päädyimme kahtena vuonna peräkkäin ”neutraloimaan” fosforikuormamme. Ensimmäisenä vuonna tuimme Valko-Venäjällä sijaitsevan, Itämereen laskevan Vitebskin puhdistamon kemiallista fosforinpoistoa. Toisena vuonna tuki jakautui Vitebskin puhdistamon ja Porvoonjoen valuma-alueen peltojen kipsikäsittelyn kesken. Vastaavasti Helsinki, Kotka ja Turku ovat neutraloineet oman fosforikuormituksensa. Tässä joukossa on ollut hienoa seistä pää pystyssä.

Ensisijaisesti valtiovallan tulisi ohjata toimintaa niin, että kansantalouden kannalta kustannustehokkaimmat vesiensuojelukeinot otetaan käyttöön. Tämä tarkoittaisi maatalouden toiminnan ja rahoituksen muutoksia. Toissijaisesti voitaisiin kuitenkin kehittää muiden toimijoiden osallistumista vesiensuojeluun. Oman ravinnekuorman neutralointi tuntuu hyvältä keinolta. Tähän John Nurmisen Säätiö on luonut joukkorahoitusalustan, jota vapaaehtoisten kansalaisten tai organisaatioiden on helppo käyttää. Olisi kuitenkin syytä myös selvittää, miten neutralointi voitaisiin ottaa ”viralliseksi” vesiensuojelutyökaluksi silloin, kun kunnan tai teollisuuslaitoksen purkualueen vesistön tilaa on parannettava, mutta kustannustehokkain tapa ei ole oman puhdistamon parantaminen.

Vuoden 1962 vesilain uudistus oli aikanaan tehokas työkalu, jolla likaajat saatiin rakentamaan puhdistamoita ja myöhemmin tehostamaan niitä. Nyt olisi uusien hallinnollisten innovaatioiden aika. Miten olisi maatalouden ohjauskeinot, kompensaatiot ja päästökauppa? Kun Porvoo parantaa jätevedenpuhdistamoaan, fosforikilon poistamiseen menee satasia. Sama vaikutus peltojen kipsikäsittelyllä maksaa kymppejä ja Vitebskin puhdistamolla euroja.


Risto Saarinen
Diplomi-insinööri
Porvoon veden toimitusjohtaja 2012-2018

 

Osallistu Porvoonjoen pelastamiseen

Peltojen kipsikäsittely auttaa tekemään Porvoonjoesta ja Itämerestä puhtaamman. Auta John Nurmisen Säätiötä ostamaan ja levittämään kipsiä Porvoonjoen pelloille – osallistu joukkorahoitukseen!

(Kuvat: Risto Saarinen)

Aiheeseen liittyvää