Keskiviikkona 13.9.2023 vietetään kansainvälistä testamenttilahjoittamisen päivää. Päivän avulla halutaan muistuttaa, että testamentin avulla voi ohjata omaisuuttaan hyväntekeväisyyteen. John Nurmisen Säätiön sivuilta voi ladata testamenttioppaan, joka kertoo, miten perinnön voi jättää Itämeren pelastamiseen.

Vastuullinen Lahjoittaminen VaLa ry selvitti elokuussa testamenttilahjoitusten merkitystä järjestöille. Kyselyyn vastasi viisitoista yleishyödyllistä yhteisöä, jotka ovat mukana VaLa ry:n koordinoimassa Hyvä testamentti -verkostossa. Mukana verkostossa on myös John Nurmisen Säätiö.

Kyselyn mukaan perintöjen osuus kokonaisrahoituksesta oli keskimäärin kymmenen prosentin luokkaa. Yhteensä järjestöjen tietoon oli tullut kolmen vuoden aikana lähes 80 laadittua testamenttia, joissa edunsaajana on yksi tai useampi järjestö.

Myös John Nurmisen Säätiölle testamenttilahjoitukset ovat tärkeä toiminnan mahdollistaja.

”Testamenttilahjoitukset ovat tärkeässä asemassa John Nurmisen Säätiön toiminnan rahoituksessa. Ne mahdollistavat pitkäjänteisen toiminnan meriympäristömme tilan parantamiseksi ja merikulttuurin edistämiseksi. Testamenttilahjoitukset mahdollistavat myös uusien tärkeiden meriympäristöhankkeiden valmistelun Itämeren ravinne- ja haitallisten aineiden päästöjen leikkaamiseksi”, sanoo säätiön varainhankintajohtaja Erkki Salo.

Kyselyjen mukaan lahjoittajan näkökulmasta tärkein syy testamentin tekemiselle tai sen harkitsemiselle on halu päättää, mihin omaisuus menee kuoleman jälkeen. Lisäksi joka kymmenes kertoo syyksi halun edistää omien arvojen mukaista toimintaa testamenttilahjoituksen avulla.

Lahjoittamista ja sen motiiveja tutkineen filosofian tohtori Suvi Heikkilän mukaan lahjoittajahaastatteluissa ilmenee, että monet vastaajat kokevat valtavaa huojennusta testamentin teon jälkeen. Heidän huolensa tulevaisuudesta oli helpottanut ja stressi sekä omasta että omaisuuden kohtalosta lauennut. Lisäksi lahjoitushetkellä heitä lämmitti tieto siitä, että testamentin avulla he jättäisivät jälkeensä jotain merkityksellistä.

”John Nurmisen Säätiöllä on pitkät perinteet suomalaisen merihistorian ja -kulttuurin vaalimisessa sekä Itämeren suojelutyössä. Tavoitteemme on jättää Itämeri parempaan tilaan tuleville sukupolville”, Erkki Salo kertoo.

Keskiviikkona 13.9. vietetään kansainvälistä testamenttilahjoittamisen päivää (Legacy Giving Day). VaLa ry ja Hyvä testamentti -verkosto haluavat päivän myötä muistuttaa, että testamentissaan voi ohjata perintöä hyväntekeväisyyteen. www.hyvätestamentti.fi -sivustolle on koottu tietoa testamenttilahjoittamisesta ja sitä kautta voi ottaa yhteyttä maksutta ja luottamuksellisesti lakiasiantuntijaan.

Biokaasutuotannon riskiselvitys

John Nurmisen Säätiön teettämän, vuonna 2018 valmistuneen riskiarvion mukaan biokaasulaitosten toiminta voi lisätä merkittävästi vesistöjä rehevöittävien ravinteiden, typen ja fosforin päästöjä vesistöihin Itämeren alueella.

Ravinnepäästöt johtuvat muun muassa ravinnepitoisten mädätteiden peltolevityksestä, jota ei monissa Itämeren alueen maissa valvota ja rajoiteta samalla tavalla kuin esimerkiksi lannan peltokäyttöä. Myös kunnalliset jätevedenpuhdistamot, joiden puhdistuskapasiteetti ei aina riitä biokaasulaitoksilla syntyvän jäteveden käsittelyyn, sekä mädätteen varastointi aiheuttavat päästöjä.

Biokaasutuotannon ravinteita on päässyt vesistöihin esimerkiksi Pohjois-Saksassa, jossa pelloille levitetyt biokaasutuotannon mädätteet ovat laajalla alueella saastuttaneet pohjavedet nitraateilla. Suomessa Forssassa biokaasulaitoksen alueelle varastoidut mädätteet ovat valuneet lähivesistöihin ja muun muassa Euran jätevedenpuhdistamo on kärsinyt biokaasulaitokselta tulevista typpipitoisista päästöistä.

Ukrainassa ja Valko-Venäjällä valtioiden ja kehityspankkien tuella käynnistetyissä biokaasulaitoshankkeissa lisääntyviä ravinnepäästöjä ei ole monissa tapauksissa lainkaan huomioitu, vaan laitosten jätevedet on johdettu ilman lisäpuhdistusta kunnallisille puhdistamoille, minkä seurauksena fosforin ja typen päästöt ovat kasvaneet myös Itämeren valuma-alueella sijaitseviin jokivesistöihin.

Biokaasu on tervetullut uusiutuva energiamuoto, ja biokaasutuotanto luo uusia mahdollisuuksia ravinteiden kierrätykseen. Se kuitenkin voi aiheuttaa merkittävän riskin ravinteiden pääsemisestä vesistöihin, jos mädätteiden ja laitosten jätevesien käsittelyä ei ole mietitty tarkasti loppuun asti. Koska biokaasulaitoksia rakennetaan nyt kiihtyvällä tahdilla ilmasto- ja energiapolitiikasta sekä geopoliittisista muutoksista johtuen, on asiaan kiinnitettävä pikaisesti huomiota.

Laitosten ympäristövaikutusten arviointia ja lupakäytäntöjä kehitettävä

Riskiarvion tehneen työryhmän mukaan ravinnepäästöriskien minimoimiseksi on oleellista kehittää biokaasulaitosten ympäristövaikutusten arviointia sekä laitosten ympäristölupakäytäntöjä niin, että syntyvien ravinnepitoisten mädätteiden ja jätevesien käsittelyyn kiinnitetään erityistä huomiota.

Laitosten luvituksessa on turvattava, että luvan hakijalla on käytössään riittävä peltopinta-ala syntyvien ravinnepitoisten mädätteiden levitykseen. Lisäksi ympäristölupia myöntäessä tulee huolehtia siitä, että laitosten jätevesiä vastaanottavien kunnallisten jätevedenpuhdistamoiden kapasiteetti on riittävä. Erityisesti silloin, kun biokaasulaitosta ei ole alun perin suunniteltu puhdistamon yhteyteen, vaan se rakennetaan jälkeenpäin, on oleellista huolehtia kapasiteetin riittävyydestä ja tarvittaessa edellyttää biokaasulaitoksilta riittävää jätevesien esikäsittelyä, esimerkiksi typen tehostettua poistamista.

Suurempien biokaasulaitosten sijoittamisessa on tärkeää huomioida alueellinen ravinnetase eli se, ettei yhdelle alueelle kerry liian suurta ravinnemäärää suhteessa alueella käytettävissä olevaan peltopinta-alaan. Jo valmiiksi ravinneylijäämäisille alueille – esimerkiksi alueille, joilla on paljon eläintuotantoa – ei ole välttämättä järkevää sijoittaa suuren mittaluokan biokaasulaitoksia, jotka keräävät mädätettäviä biomassoja laajalti alueen ulkopuolelta.

Lainsäädännössä ja viranomaistoiminnassa tulee varmistaa, että mädätteiden sisältämät ravinteet huomioidaan peltolevityksessä täysimääräisesti ja että niiden levitystä myös valvotaan. Lisäksi on tärkeää lisätä tietoisuutta biokaasutuotannon ravinteiden käsittelystä sekä niihin liittyvistä riskeistä niin viranomaisten, ympäristöasiantuntijoiden kuin biokaasualan toimijoidenkin piirissä.

Riskiarvioinnin tilasi John Nurmisen Säätiö ja sen toteutti yhdeksän asiantuntijaorganisaation konsortio, johon kuuluivat Suomesta Tyrsky Consulting, Aalto-yliopisto ja Pöyry Finland, Latviasta Riian tekninen korkeakoulu, Puolasta Gdanskin tekninen korkeakoulu, Saksasta IBBK (International Biogas and Bioenergy Competence Centre), Tanskasta Århusin yliopisto ja Virosta Monus Minek Ltd.

Materiaalit

Lisätietoja:

Maija Salmiovirta

Projektipäällikkö

maija.salmiovirta@jnfoundation.fi +358 44 203 2213

Biokaasu on ilmastoystävällinen energiamuoto. Se voi kuitenkin aiheuttaa riskin ravinteiden pääsemisestä vesistöihin ja Itämereen, jos tuotannossa syntyvien ravinnepitoisten mädätteiden sekä biokaasulaitosten jätevesien käsittelyä ei ole suunniteltu huolellisesti. Sustainable Biogas –hankkeessa toteutetut työkalut ja ohjeet ohjaavat sekä biokaasun tuottajia, että viranomaisia parempaan ravinteiden hallintaan. 

John Nurmisen Säätiö johti Sustainable Biogas -hanketta vuosina 2020–2022. Hanke toteutettiin yhdessä Varsinais-Suomen ELY-keskuksen, Suomen Biokierto ja Biokaasu ry:n, Latvian valtiollisten ympäristöpalveluiden sekä Latvian biokaasuyhdistyksen kanssa. EU:n Interreg Central Baltic -ohjelma rahoitti hanketta yhteensä 0,8 miljoonalla eurolla. 

Biokaasulaitosten sijainti ja luvitus sekä mädätteiden käyttö ovat avainasemassa vesiensuojelussa 

Hankkeen tulosten mukaan kestävä ravinteiden hallinta vaatii huolellista harkintaa biokaasulaitosten suunnittelussa, lupia myönnettäessä ja laitoksen operoinnissa. Huomioitavia seikkoja ovat esimerkiksi alueellinen ravinnetasapaino, raaka-aineiden ja mädätteiden varastokapasiteetti sekä se, ettei mädätteitä levitetä pelloille liikaa suhteessa kasvien ravinnetarpeisiin. 

Sustainable Biogas -hankkeessa työkaluiksi kehitettiin ravinnekartat ja ravinteidenhallintasuunnitelmat. Ravinnekarttojen avulla löydettiin ravinteiden ylituotantopisteet ja alueet, joille ravinteita voitaisiin haitattomasti levittää. Hankkeen kartoitukset tehtiin ravinneylijäämän kanssa painivilla alueilla Latvian Zemgalessa, Ahvenanmaalla ja Lounais-Suomessa. 

Hanke kokosi yleisiä suosituksia biokaasun tuottajille ja viranomaisille, jotta vesistöystävällistä biokaasutuotantoa voitaisiin harjoittaa ympäri Itämeren. 

Kierrätysravinteiden ja puhdistamolietteen käsittelyn kehittämisellä voidaan vähentää ravinnepäästöjä 

Hankkeessa edistettiin myös biokaasun tuotannosta syntyvän mädätteen hyödyntämistä kierrätyspohjaisissa lannoitevalmisteissa. Huomattava osa maataloudessa käytettävistä mineraalilannoitteista voitaisiin korvata kierrätyspohjaisilla vaihtoehdoilla. Kehittämällä kierrätysravinteiden laatua ja markkinoita voidaan vähentää myös riskiä biokaasun tuotannossa syntyvien ravinteiden päätymisestä vesistöihin. 

Kierrätysravinteiden kysynnän kasvattamiseksi hankkeessa rakennettiin kierrätyslannoitteiden laatujärjestelmä Latviaan ja kehitettiin edelleen Suomessa jo käytössä olevaa laatujärjestelmää. 

Biokaasun tuotannossakin käytettäviä jätevesilietteitä ei kuitenkaan aina haluta pelloille, vaan osa kuluttajista ja elintarviketeollisuudesta suhtautuu niiden käyttöön kielteisesti. Hankkeessa toteutettiin Suomen jätevesilietteen käsittelymenetelmien vertailu, jossa arvioitiin niiden tehokkuutta saastumisen ehkäisemisen, ravinteiden kierrättämisen ja ilmastonmuutoksen hillinnän näkökulmista. Vertailu osoitti, ettei toistaiseksi mikään menetelmä ole ylivertainen toisiin nähden. 

Hankkeeseen liittyvät materiaalit 

Hankkeen kaikki materiaalit löytyvät hankkeen englanninkielisiltä sivuilta.

Hankkeen tuloksia esiteltiin webinaarissa Miten hallita biokaasun tuotannon ravinteita kestävästi kesäkuussa 2022.

Lisätietoja

Emma Gabrielsson
Projektipäällikkö
Race For The Baltic
emma@raceforthebaltic.com
raceforthebaltic.com

Teija Aho
Toimitusjohtaja
Guldhaven Pelagiska AB
teija@guldhaven.se
http://guldhaven.se/fi/

Carina Aaltonen
Varapuheenjohtaja
Föreningen Rädda Lumparn
carina.aaltonen@lagtinget.ax

Linda Sundström
Ålands Fiskarförbund
fiskare@aland.net

Dennis Hamro-Drotz
Senior Investment Manager
NEFCO
dennis.hamro-drotz@nefco.fi
https://www.nefco.org/

Baltic Fish -hanke kulki Lähikalahankkeen jalanjäljissä 

Särkikalojen hyötykäyttö ei ole ainoastaan kustannustehokas keino taistella rehevöitymistä vastaan, vaan se tarjoaa lisäksi kuluttajille terveellisen ja vastuullisen proteiinin lähteen. Suomi on ottanut etumatkaa särkikalojen kalastuksessa. John Nurmisen Säätiö käynnisti vuonna 2015 Lähikalahankkeen Itämeren särkikalojen kaupallistamiseksi ihmisravinnoksi. Ensimmäiset kaupalliset särkituotteet tulivat markkinoille vuonna 2017. Suomalaisen Lähikalahankkeen suuren menestyksen rohkaisemana suomalaiset ja ruotsalaiset toimijat, Race For The Baltic, Guldhaven Pelagiska, Rädda Lumparn, Ålands Fiskarförbund ja John Nurmisen Säätiö, laajensivat hoitokalastusta Ahvenanmaalle ja Ruotsiin. 

Baltic Fish -hankkeessa tehtiin tiivistä yhteistyötä paikallisviranomaisten kanssa ja Ruotsissa yhteistyöllä luotiin yhteiset säännöt kestävälle hoitokalastukselle sekä kalastuskäytäntöjen valvomiselle. Hankkeessa työskenneltiin lisäksi kaupallisten tuottajien ja kumppaneiden kanssa toimivien tuotantoketjujen luomiseksi ja tuotteiden kaupallistamiseksi. Hanke tarjosikin loistavan mahdollisuuden saattaa kestävästi tuotettuja, paikallisesta kalasta valmistettuja tuotteita Ruotsin markkinoille ja vastata alati kasvavaan ympäristöystävällisen kalaruoan kysyntään. 

Myös kalastajat olivat kiinnostuneita hankkeesta. Ruotsista mukana oli yhteensä yhdeksän kalastajaa eri puolilta rannikkoa ja Ahvenanmaalta kaksi kalastajaa. Hankkeen aikana pyydettiin yhteensä 54 tonnia särkikalaa, jonka kautta Itämerestä poistettiin noin 400 kg fosforia. 

Herkullinen särkikala on myös ympäristöystävällistä ruokaa 

Ensimmäinen tuote eli suurtalouskeittiöille suunnattu lahnapihvi saatiin Ruotsin markkinoille joulukuussa 2019. Nykyisin valikoimasta löytyy myös lahnajauheliha sekä hankkeen kanssa yhteistyötä tekevien gotlantilaiset kalastajien säynepihvi, joka on myynnissä paikallisissa marketeissa. Ahvenanmaalla muutamat ravintolat sekä koulukeittiöt ovat testanneet lahnajauhelihaa ja lisäksi siitä tehtyjä lahnahampurilaisia on tarjottu useissa paikallisissa tapahtumissa. Valitettavasti särkikalalle ei Ahvenanmaalla saatu muodostettua kunnollista tuotantoketjua. 

Hankkeen tavoitteena oli myös jakaa tietoa särkikalojen hyödyntämisen hyödyistä. Race For The Baltic julkaisi syksyllä 2020 uuden, erityisesti Ruotsin markkinoille suunnatun verkkosivuston braxen.nu. Sivusto pitää sisällään herkullisia kalareseptejä ja taustatietoa kestävästä kalastuksesta. Ruotsalaiset kunnalliset keittiöt ja koulut ovat tilanneet sivuston kautta yli 100 ilmaista maistelulaatikkoa. 

Ruotsissa Itämeren kalan haitta-ainepitoisuudet herättävät huolta. Ruotsin maataloustieteellisen yliopiston (SLU) tekemän tutkimuksen mukaan särkikalojen syöminen kohtuullisissa määrin ei kuitenkaan aiheuta terveysriskiä. Tarkempi englanninkielinen raportti särkikalojen haitta-ainepitoisuuksista Ruotsin rannikolla löytyy tästä linkistä ja lyhyt tiivistelmä tuloksista suomeksi tästä. Terveellisyyden, proteiinipitoisuuden ja herkullisuuden lisäksi särkikalat ovat myös vähäpäästöisiä. Lahnajauhelihan hiilijalanjalanjälki on Research Intitutes of Swedenin (RISE) mukaan hyvin matala, vain 0.5 kg hiilidioksidiekvivalenttia yhtä lahnakiloa kohden. Hanke päättyi syyskuussa, mutta työ kestävän kalastuksen puolesta jatkuu sekä Suomessa että Ruotsissa. Race For The Baltic jatkaa yhteistyötä kalastajien sekä paikallisten ja kansallisten viranomaisten kanssa Ruotsissa varmistaakseen pysyvän, pitkäjänteisen ja kestävän särkikalojen kalastuksen Itämeren rannikolla. Ahvenanmaalla on suunnitteilla uusi hanke eri toimijoiden välisen yhteistyön parantamiseksi jatkamaan Baltic Fish -hankkeessa aloitettua työtä. 

Yhteistyössä

Hankkeeseen liittyvät materiaalit

Lisätietoja:

Anna Saarentaus

Erityisasiantuntija, metsätalous. Uudet hankkeet.

anna.saarentaus@jnfoundation.fi +358 40 719 0208

Markku Lehtelä

Luonnonhoidon asiantuntija
Metsähallitus Metsätalous Oy
puh. 040 718 2561
markku.lehtela@metsa.fi

Markus Saari

Johtava vesitalousasiantuntija
Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus
puh. 050 351 3133
markus.saari@ely-keskus.fi

Neljäsosa Suomen puustosta kasvaa turvemailla. Turvemaiden metsäojitusalueet ovat uusimpien tutkimusten valossa osoittautuneet merkittäviksi vesistöjä kuormittavien ravinne-, kiintoaine- ja humuspäästöjen lähteeksi, ja metsätalouden vesistökuormitus on kaikkiaan moninkertaisesti suurempaa kuin aiemmin arvioitiin. Turvemaiden metsäojitusalueilta valuu vesistöihin ravinteita, kiintoainetta, humusta ja liukoista hiiltä. Metsätalouden vesistövaikutukset näkyvät sisävesien lisäksi myös Itämeressä.

Metsätalouden vesistövaikutusten vähentämiseen on olemassa paljon hyviä menetelmiä, käytäntöjä ja suunnittelutyökaluja. Valuma-aluetason tarkastelu mahdollistaa niiden hyödyntämisen metsätalouden vesiensuojelun kannalta tärkeiden alueiden tunnistamisessa ja kustannustehokkaiden toimenpiteiden suunnittelussa. Vesistöystävälliseen metsänhoitoon voidaan yhdistää myös muita metsän käyttöön liittyviä tavoitteita. Esimerkiksi riistan- ja luonnonhoidon tavoitteet sopivat yleensä hyvin yksiin vesiensuojelutavoitteiden kanssa.

VALVE-metsähanke vähensi kuormitusta Tilanjoella

VALVE-metsähankkeessa pilotoitiin valuma-aluetason vesistöystävällisen metsänhoidon suunnittelua Tilanjoella Pohjois-Pohjanmaan Utajärvellä yhteistyössä alueen yksityismetsänomistajien ja valtion maita hallinnoivan Metsähallituksen kanssa. Tilanjoelle laadittiin valuma-aluesuunnitelma, jossa arvioitiin jokeen kohdistuvaa nykyistä ja tulevaa ravinnekuormitusta ja etsittiin keinoja ravinnekuormituksen leikkaamiseksi. Tavoitteena oli pureutua etenkin vanhoilta metsäojitusalueilta turpeen hajotessa syntyvään kuormitukseen eli ns. ojituslisään, jota ei metsätalouden tavanomaisilla vesiensuojelukeinoilla pystytä pysäyttämään, ja säilyttää luontoarvoiltaan ainutlaatuinen Tilanjoki nykyisessä, erinomaisessa kunnossaan.

Valuma-aluesuunnitelman toteutusvaiheessa hanke tarjosi yksityismetsänomistajille vesiensuojeluratkaisujen maksuttoman toteutuksen. Samanaikaisesti Metsähallitus toteutti mittavia vesienhoitotoimia valtion mailla.

Hankkeessa vähennettiin ravinnekuormitusta paikallisesti ja jaettiin oppeja vesistöystävällisestä metsänhoidosta maanomistajille sekä muille toimijoille. Hankkeessa tuotettiin valuma-aluesuunnitelman lisäksi topografiatietoa ja algoritmeja yhdistävä uudenlainen paikkatietoanalyysi vesiensuojelurakenteiden sijoittamisesta ja esite suometsien vesistöystävällisestä hoidosta.

VALVE-metsähankkeen toteuttivat John Nurmisen Säätiö, Metsähallitus ja Tilanjoen valuma-alueen metsänomistajat. Hanketta rahoittivat John Nurmisen Säätiö, Metsähallitus sekä maa- ja metsätalousministeriö ja ympäristöministeriö osana Maa- ja metsätalouden vesienhallinnan edistämisen hankeavustuksia. Avustusta hallinnoi Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus.

Uusia toimintamalleja ja kannustimia tarvitaan

Valtaosa metsätalouden kuormituksesta syntyy turvemailla ja on vanhojen ojitusalueiden turpeen hajotessa syntyvää ojituslisää. Tämän rehevöittävän kuormituksen vähentämisessä keskeisessä roolissa ovat liukoisia ravinteita pidättävät ratkaisut, joita ovat käytännössä vain soiden ennallistaminen ja vesien palautus metsäojitusalueilta luonnontilaisille tai ennallistetuille soille.  Metsätalouteen tarvitaankin uusia toimintamalleja ja kannustimia näiden toimenpiteiden toteuttamiseen. Hankkeen loppuraportissa suositellaan, että ojituslisän vähentäminen integroitaisiin metsätalouden tukiin ja informaatio-ohjaukseen, jotta metsänomistajien tietoisuus kuormituksen merkityksestä ja vähentämismahdollisuuksista kasvaisi. Avainasemassa ovat uusi kannustejärjestelmä Metka ja sen tarjoama rahoitus, sekä metsänhoitosuositukset.

Yhteistyössä

Hankkeeseen liittyvät materiaalit