Sinilevä
Sinilevä on kesäpäivien kiusa Itämeressä ja järvissä. Viime vuosikymmeninä lisääntyneet sinilevän massaesiintymät ovat vesistöjen rehevöitymisen ja suotuisten sääolosuhteiden tulos.
Sinilevän esiintymistä on vaikeaa ennustaa, mutta vähentämällä vesistöjen rehevöitymistä pystymme vähentämään myös sinilevää.
Mitä sinilevä on?
Harva on välttynyt kohtaamasta sinilevää. Mitä sinilevä oikeastaan on, ja miksi se voi olla vaarallista?
Sinilevät eivät varsinaisesti ole leviä, vaan bakteereita. Sinilevät eli syanobakteerit tuottavat happea kuten vesissä elävät, mikroskooppisen pienet kasviplanktonlevät, ja siksi niitä kutsutaan sinileviksi.
Sinilevät kuuluvat Itämeren luonnolliseen lajistoon, mutta rehevöitymisen vuoksi niiden määrä on viime vuosikymmeninä kasvanut.
Kun Itämereen pääsee maalta liikaa ravinteita, eli typpeä ja fosforia, ne ruokkivat muiden levien ohella myös sinileviä. Silloin levät lisääntyvät liiallisesti.
Muista levistä poiketen sinilevät voivat ottaa kaiken tarvitsemansa typen suoraan ilmakehästä. Siksi niiden kasvua säätelee erityisesti fosforin määrä vedessä.
Missä sinilevää esiintyy?
Sinilevä viihtyy siellä, missä on lämmintä, tyyntä ja ravinteikasta vettä. Siksi sitä esiintyy erityisesti rehevöityneissä vesistöissä.
Merialueista sinilevää on havaittu eniten Suomenlahdella ja Saaristomerellä. Sinilevää voi kohdata Etelä-Suomen rehevöityneistä järvistä, mutta myös muualta: sinileviä esiintyy niin Saimaalla kuin Etelä-Lapin järvissäkin.
Milloin voi havaita sinilevää?
Suurin osa sinilevistä viihtyy lämpimässä vedessä, ja siksi sinilevää esiintyy erityisesti heinä-elokuussa.
Sinilevätilanne voi vaihdella rajustikin vuosittain. Lämmin alkukesä voi lietsoa sinileväkukintoja rannoille jo juhannukseksi, kun taas kylmä ja tuulinen kesä pitää levämassat kurissa.
Sinilevää voi esiintyä myös myöhään syksyllä, mikäli sää pysyy lämpimänä. Jotkin sinilevistä pystyvät muodostamaan massaesiintymiä myös viileässä vedessä. Siksi sinilevää voidaan havaita myös jään alla. Kuolevat sinileväsolut värjäävät rantaa ja jäätä turkoosiksi.
Itämeri tarvitsee apuasi.
Vielä ei ole liian myöhäistä pelastaa Itämerta.
Sinilevä ja terveysriskit
Sinilevät voivat tuottaa myrkyllisiä aineita, joita kutsutaan sinilevämyrkyiksi. Nämä myrkyt voivat olla vaarallisia sekä ihmisille että eläimille. Erityisesti uiminen sinileväpitoisessa vedessä tai sinilevän nieleminen voivat aiheuttaa oireita, kuten ihon ärsytystä, pahoinvointia, vatsakipuja ja kuumetta. Pitkäaikainen altistuminen voi johtaa vakavampiin terveysongelmiin, kuten maksavaurioihin. Sinileväoireet ilmaantuvat useimmiten muutaman tunnin päästä altistumisesta.
Miten vähentää sinilevää?
Sinilevän vähentäminen vesistöissä vaatii rehevöitymisen hillitsemistä. Tämä voidaan saavuttaa vähentämällä ravinteiden, erityisesti fosforin ja typen, pääsyä vesistöihin. Maa- ja metsätalouden ravinnekuormituksen pienentäminen, jätevesien käsittelyn parantaminen, lannoitteiden käsittely satamissa sekä hulevesien hallinta kaupungeissa ovat keskeisiä toimenpiteitä.
Yksilötasolla tärkeää on välttää pesuaineiden ja kemikaalien päätymistä vesistöihin sekä varmistaa, että ravinteet kierrätetään maataloudessa tehokkaasti. Mökillä suositaan kuivakäymälää.
Sinilevien määrä kasvaa tulevaisuudessa
Ilmastonmuutoksen seurauksena sinilevien massaesiintymät voivat yleistyä entisestään, sillä lämpimät ja leudot talvet sekä sateisemmat kesät lisäävät ravinteiden huuhtoutumista vesistöihin. Siksi ilmastonmuutoksen torjuminen ja rehevöitymisen ehkäisy kulkevat käsi kädessä Itämeren ja muiden vesistöjen tilan parantamisessa.
Lue seuraavaksi sinilevästä:
Sinilevän määrään vaikuttaa vesien rehevöityminen ja suotuisa sää. Massakukinnot ilmestyvät lämpimällä ja tyynellä säällä.
Osa sinilevistä on myrkyllisiä. Sinilevä on aina vaarallista juomavetenä eikä keittäminen poista myrkkyjä.
Miten sinilevän tunnistaa? Kahdella helpolla testillä voit testata, onko vedessä sinilevää.
Sinileväisessä vedessä uimista kannattaa harkita. Pesuvetenä sinileväistä vettä ei kannata käyttää.
Haluatko pysyä kartalla Itämeren tilasta?
Tilaa uutiskirjeemme ja kuulet ensimmäisenä Itämeri-aiheisista tapahtumista, säätiön hankkeiden etenemisestä, merellisistä julkaisuista ja muista kiinnostavista sisällöistä.