Uusi virtuaalinäyttely avaa merenkulun historiaa – merikarttojen yksityiskohdat kertovat tarinoita kulttuurista, kaupasta ja vallasta
Lisätietoja
Maija Soljanlahti
Tuottaja, Itämeripäivän koordinaattori maija.soljanlahti@jnfoundation.fi +358 50 463 9305Merenkulkijan kartastot -virtuaalinäyttely avaa yleisölle pääsyn vuosisatojen takaiseen merikarttahistoriaan ja tuo esiin, miten navigointi, kauppa ja strateginen vallankäyttö kietoutuivat toisiinsa Itämeren aalloilla. Maksuton näyttely esittelee neljä merikartastoa 1600–1800-luvuilta.
Itämerellä on seilattu jo viikinkiajoista lähtien, mutta merenkulkua helpottavia karttoja alettiin laatia vasta 1500-luvun lopulla. Niistä muodostui arvokasta navigointitietoa sisältäviä dokumentteja, joita suojeltiin tarkoin.
Kartat opastivat purjehtimaan kapeilla väylillä, varomaan karikkoja ja löytämään oikeaan satamaan. Samalla ne kätkevät sivuilleen paljon muutakin tietoa.
”Vanhat merikartastot eivät ole vain navigoinnin apuvälineitä, vaan aikansa peilejä. Ne kertovat, mitä meristä tiedettiin, mitä ehkäpä pelättiin ja mihin uskallettiin purjehtia. Merikartoissa yhdistyy tieteen, taiteen ja historian kudelma, joka tekee niistä ainutlaatuisen arvokkaita,” kertoo John Nurmisen Säätiön julkaisu- ja kokoelmapäällikkö Maria Erkheikki.
Strateginen ase
Merenkulkijan kartastot -näyttely osoittaa, miten vanhojen merikarttojen strateginen ja sotilaallinen merkitys oli valtava aikana, jolloin meritie oli nopein ja usein ainoa keino liikkua suurvaltojen välillä.
”Tarkat merikartat mahdollistivat laivastojen liikkumisen kapeissa salmissa, pirstaleisissa saaristoissa ja vaarallisilla rannikoilla – ja siten määrittivät, kuka hallitsi merireittejä ja kauppaa. Satamien ja markkinapaikkojen tarkka merkitseminen paljasti, kuinka tärkeää merikauppa oli Itämeren taloudelle”, Erkheikki kuvailee.
Kartat toimivat myös tiedusteluvälineinä: Ruotsin, Venäjän ja Britannian kartastot sisälsivät yksityiskohtaisia merkintöjä satamista, linnoituksista ja väylistä, joita voitiin hyödyntää sotatoimissa ja piirityksissä. Niiden hallinta merkitsi vallankäyttöä: esimerkiksi Tanskan salmien tarkka kartoitus auttoi valvomaan pääsyä Itämerelle, ja Pietarin ympäristöä kuvaavat venäläiskartat osoittivat keisarivallan pyrkimyksen turvata uusi pääkaupunki mereltä käsin.
Symboliikkaa ja tietoa kulttuurista
Vanhojen merikarttojen koristeelliset yksityiskohdat toimivat aikansa kuvakertomuksina alueiden elinkeinoista, kulttuurista ja luonnosta. Karttojen nimikehyksiä eli kartusseja koristivat symbolit ja arkielämän kohtaukset: Ahvenanmaan karttaan on kuvattu helmenkalastajia, Tukholman saariston kartassa rautakaivoksen masuuni kohoaa ylväiden kaivosmiesten rinnalla, ja Vienanmeren kartassa tanssivat karhut viittaavat Venäjän luontoon ja kansanperinteeseen.
Arvokkaat atlakset kaikkien katseltaviksi
John Nurmisen Säätiön merellisessä kokoelmassa on lähes tuhat vanhaa karttaa Itämeren ja pohjoisen alueelta aina 1400-luvulta alkaen. Kokoelman merkittävimpiä osia ovat kahdeksan atlasta, joista osaa virtuaalinäyttely Merenkulkijan kartastot esittelee. Atlakset ovat kirjan muotoon sidottuja merikarttojen kokoelmia. Näyttelyssä syvennytään ruotsalaisen, hollantilaisen, venäläisen ja englantilaisen atlaksen tarinaan.
”Atlakset digitoitiin alkuvuodesta ja nyt kartat ovat ensi kertaa näytillä tällä laajuudella. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden merikartastojen digitointi on tärkeää, sillä se tarjoaa hauraille ja kookkaille alkuperäiskartoille vaihtoehdon: niitä ei tarvitse käsitellä yhtä usein, kun sisällöt ovat kaikkien ulottuvilla virtuaalisesti”, Erkheikki sanoo.
Kartat digitoitiin osana Älymeri-hanketta. Hankkeessa kehitettiin myös tekoälyavusteinen näyttelysuunnittelualusta, joka voi toimia sekä digitaalisten että fyysisten näyttelyiden kuratointitukena yli kokoelmahallintajärjestelmien rajapintojen.
”Olemme avoimia yhteistyölle sen suhteen, miten digitoituja merikartastoja ja niiden jatkokäyttöä voidaan kehittää. Päätöksiä esimerkiksi aineiston laajemmasta avaamisesta ei ole vielä tehty, mutta keskustelut ja uudet ideat ovat tervetulleita. Kiinnostava ajatus on esimerkiksi näyttely-yhteistyöt, joissa hyödynnetään tekoälyä. Tekoälyn avulla voimme löytää eri organisaatioiden digitoiduista kokoelmista uudenlaisia näyttelyteemoja ja lähestymistapoja”, Erkheikki kertoo.
John Nurmisen Säätiö sai Älymeri-hankkeeseen kokoelmanjärjestelmän toimittajan Userix Oy:n kanssa hankerahoitusta opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämästä Kulttuuri- ja luovien alojen rakennetuesta, jota rahoittaa Euroopan unionin NextGenerationEU.
Hankkeessa kehitetään säätiön kokoelman digitaalista hyödynnettävyyttä, opetetaan ja testataan tekoälyä kokoelman saavutettavuuden parantamiseksi ja luodaan uusia verkostoja kulttuurikentällä.
Haluatko pysyä kartalla Itämeren tilasta?
Tilaa uutiskirjeemme ja kuulet ensimmäisenä Itämeri-aiheisista tapahtumista, säätiön hankkeiden etenemisestä, merellisistä julkaisuista ja muista kiinnostavista sisällöistä.
