Kirjoittaja

25. kesäkuuta vietetään YK:n Merenkulkijan päivää ja osoitetaan kunnioitusta kaikille maailman 1,5 miljoonalle merenkulkijalle. Miten merenkulku on muuttunut vuosien saatossa? Julkaisemme juhlapäivän kunniaksi Telegrammi-lehdessä ilmestyneen jutun, jossa entinen merimies Tapani Launis muistelee työvuosiaan merellä.

Täkkärinä satamasta satamaan seilaajien aikana 

John Nurmisen Säätiön toimistorakennuksessa on erikoinen huone. Sen ovesta voi astua täysin toiseen maailmaan – höyrylaivan kapteeninsalonkiin. Entinen merimies Tapani Launis kävelee salonkiin hieman jännittyneenä. Onhan salonki kapteenin valtakuntaa. 

”Kansimiehet kutsuivat kipparin salonkia punaisen maton huoneeksi, rankaisupaikaksi. Ei täällä tavallinen miehistö viettänyt muuten aikaa”, Launis kertoo.  

Launis pestautui merille nuorena opiskelijana 1960-luvun lopulla. Merille veti sekä verenperintö että halu ymmärtää maailmaa.  

”Esi-isäni rakensivat purtensa Houtskärin saaristossa kalastusta ja asukkaiden liikkumista varten. Henkilökohtaisempi syy lähteä oli radikalisoituminen opiskelijaelämässä. Halusin selvittää, mitä maailmalla tapahtuu ja ymmärtää yhteiskunnallisia asioita.” 

Merimiestyönvälityksessä kävi heti tuuri. Lauttasaaren satamassa odotti Ilmari Tuulen höyrylaiva S/S Someri. Alus oli yhtä täkkäriä, kansimiestä, vailla.  

Jo kivutessaan luotsikutterista kannelle Launis ymmärsi, että pestistä ei tulisi mikään lomamatka. Sodasta selvinnyt Suomi oli haalinut kauppalaivastoonsa mitä tahansa vesillä liikkuvaa kalustoa, koska muutakaan vaihtoehtoa ei ollut. 

Somerin kylki oli ruostunut pahasti – vakuutusyhtiön luokituksessa sen paksuudeksi mitattiin vain puolet alkuperäisestä. Myrskyssä laiva olisi voinut helposti katketa.  

”Kiipesin kannelle luotsileidareita pitkin. Sormet olivat ihan ruosteessa ja ajattelin että huh huh, mihin sitä on ryhtynytkään”, Launis muistelee.  

Vesille oli päätynyt erikoisen selviytymishistorian läpikäyneitä aluksia, ja S/S Someri oli niistä yksi.  

Laiva oli rakennettu Englannissa vuonna 1939 ja saatu valmiiksi juuri ennen toista maailmansotaa. Alus vältteli onnistuneesti torpedoja, kunnes saksalainen syöksypommittaja onnistui vahingoittamaan sen runkoa Englannin kanaalissa. Haavoittunut sodan runtelema hylky upotettiin saksalaisten sukellusveneiden esteeksi Thames-joelle.  

Sodan jälkeen laiva nostettiin ylös, korjattiin ja myytiin Suomeen John Nurmisen varustamolle. Alus alkoi seilaamaan Inkeri Nurminen II -nimellä. Myöhemmin alus päätyi Ilmari Tuulen varustamolle ja sai nimekseen S/S Someri. 

Hengenlähtö lähellä 

Työ merillä ei ollut kevyttä tai vaaratonta. Launis oli saanut S/S Somerilta kansimiehen paikan, sillä edellinen kansimies oli pudonnut laivan lastiruumaan ja invalidisoitunut. Eräällä reissulla Launis meinasi kokea saman kohtalon, mutta pelastui täpärästi. 

”Kun astui alukselle niin sitä tuli heti tarkkaavaiseksi. Laivalla ei voinut rentoutua”, Launis kertoo.  

Vaaratilanteita oli useita. Kerran Launis meinasi jäädä hyttiin, kun aluksella syttyi tulipalo. Hiuskarvan varassa oli myös se kerta, kun paksu manillaköysi katkesi ja ampaisi korvan vierestä.  

”Kuulo meni korvasta vähäksi aikaa, ja jos olisin seissyt kaksikymmentä senttiä edempänä niin ei minulla olisi päätä. Niin hirvittävä räjähdysvoima siinä on, kun tämäntapainen köysi katkeaa.”  

Vaaratilanteista huolimatta elämä merillä oli antoisaa. Satamissa saatettiin viivähtää jopa useita vuorokausia, ja laivan miehistö muodosti oman yhteisönsä.  

Tekniikan kehitys muutti ammattia  

Merenkulkijan ammatti on muuttunut radikaalisti viimeisten vuosikymmenien aikana. Nykyaikaiset laivat ovat teknisesti niin vaativia operoitavia, että miehistön on oltava koulutettua. Teknistyvä työympäristö on myös vähentänyt laivojen henkilökuntaa. Ennen aluksella saattoi seilata jopa viidenkymmenen hengen miehistö – nykyään saman tehtävän suorittaa muutaman kymmenen hengen joukko.  

”Vanhoihin tramppeihin saatiin miehistö hyvin vaihtelevista lähteistä. Joskus merielämä oli jopa pakopaikka, jos elämä maakrapujen joukossa oli vaikeaa. Itse muistan messikalleja, jotka tulivat laivalle suoraan poikakodista”, Launis muistelee.  

Tekniikan kehittyminen näkyy myös rahdin logistiikassa. Nykyään merillä seilaa valtavia konttialuksia. Satamat ovat usein kaukana asutuskeskuksista sijaitsevia suursatamia, konttiterminaaleja. Satamissa seikkailu on jäänyt menneeseen. Laiva ei välttämättä tule edes satamaan asti, vaan se lastataan proomuista, raskaan tavaran kuljetukseen tarkoitetuista laivoista. 

”S/S Someri oli viimeisiä maailman meriä seilaavia lentäviä hollantilaisia, päämäärättömiä satamasta satamaan vaeltajia. Laiva oli pysyvästi järjestäytynyt yhdyskunta ja elämisen ympäristö. Siellä kukin vietti aikaansa joko nuoruuden täydellä voimalla eläen ja satamasta satamaan seikkaillen tai vanhana viisaana merenkäynnin osaajana.” 

Tapani Launis 

• Koulutukseltaan tekniikan tohtori 
• Ammatiltaan arkkitehti ja yhdyskuntasuunnittelija, nykyisin eläkkeellä 
• Kirjoittanut seikkailuromaanin Laivan arvoitus (Grafiro Oy, 2023) 
• Työskennellyt merimiehenä neljällä aluksella: S/S Somerilla, M/S Auroralla, M/S Eckeröllä ja M/S Sundalla 

Lisätietoja

Emma Gabrielsson
Projektipäällikkö
Race For The Baltic
emma@raceforthebaltic.com
raceforthebaltic.com

Teija Aho
Toimitusjohtaja
Guldhaven Pelagiska AB
teija@guldhaven.se
http://guldhaven.se/fi/

Carina Aaltonen
Varapuheenjohtaja
Föreningen Rädda Lumparn
carina.aaltonen@lagtinget.ax

Linda Sundström
Ålands Fiskarförbund
fiskare@aland.net

Dennis Hamro-Drotz
Senior Investment Manager
NEFCO
dennis.hamro-drotz@nefco.fi
https://www.nefco.org/

Baltic Fish -hanke kulki Lähikalahankkeen jalanjäljissä 

Särkikalojen hyötykäyttö ei ole ainoastaan kustannustehokas keino taistella rehevöitymistä vastaan, vaan se tarjoaa lisäksi kuluttajille terveellisen ja vastuullisen proteiinin lähteen. Suomi on ottanut etumatkaa särkikalojen kalastuksessa. John Nurmisen Säätiö käynnisti vuonna 2015 Lähikalahankkeen Itämeren särkikalojen kaupallistamiseksi ihmisravinnoksi. Ensimmäiset kaupalliset särkituotteet tulivat markkinoille vuonna 2017. Suomalaisen Lähikalahankkeen suuren menestyksen rohkaisemana suomalaiset ja ruotsalaiset toimijat, Race For The Baltic, Guldhaven Pelagiska, Rädda Lumparn, Ålands Fiskarförbund ja John Nurmisen Säätiö, laajensivat hoitokalastusta Ahvenanmaalle ja Ruotsiin. 

Baltic Fish -hankkeessa tehtiin tiivistä yhteistyötä paikallisviranomaisten kanssa ja Ruotsissa yhteistyöllä luotiin yhteiset säännöt kestävälle hoitokalastukselle sekä kalastuskäytäntöjen valvomiselle. Hankkeessa työskenneltiin lisäksi kaupallisten tuottajien ja kumppaneiden kanssa toimivien tuotantoketjujen luomiseksi ja tuotteiden kaupallistamiseksi. Hanke tarjosikin loistavan mahdollisuuden saattaa kestävästi tuotettuja, paikallisesta kalasta valmistettuja tuotteita Ruotsin markkinoille ja vastata alati kasvavaan ympäristöystävällisen kalaruoan kysyntään. 

Myös kalastajat olivat kiinnostuneita hankkeesta. Ruotsista mukana oli yhteensä yhdeksän kalastajaa eri puolilta rannikkoa ja Ahvenanmaalta kaksi kalastajaa. Hankkeen aikana pyydettiin yhteensä 54 tonnia särkikalaa, jonka kautta Itämerestä poistettiin noin 400 kg fosforia. 

Herkullinen särkikala on myös ympäristöystävällistä ruokaa 

Ensimmäinen tuote eli suurtalouskeittiöille suunnattu lahnapihvi saatiin Ruotsin markkinoille joulukuussa 2019. Nykyisin valikoimasta löytyy myös lahnajauheliha sekä hankkeen kanssa yhteistyötä tekevien gotlantilaiset kalastajien säynepihvi, joka on myynnissä paikallisissa marketeissa. Ahvenanmaalla muutamat ravintolat sekä koulukeittiöt ovat testanneet lahnajauhelihaa ja lisäksi siitä tehtyjä lahnahampurilaisia on tarjottu useissa paikallisissa tapahtumissa. Valitettavasti särkikalalle ei Ahvenanmaalla saatu muodostettua kunnollista tuotantoketjua. 

Hankkeen tavoitteena oli myös jakaa tietoa särkikalojen hyödyntämisen hyödyistä. Race For The Baltic julkaisi syksyllä 2020 uuden, erityisesti Ruotsin markkinoille suunnatun verkkosivuston braxen.nu. Sivusto pitää sisällään herkullisia kalareseptejä ja taustatietoa kestävästä kalastuksesta. Ruotsalaiset kunnalliset keittiöt ja koulut ovat tilanneet sivuston kautta yli 100 ilmaista maistelulaatikkoa. 

Ruotsissa Itämeren kalan haitta-ainepitoisuudet herättävät huolta. Ruotsin maataloustieteellisen yliopiston (SLU) tekemän tutkimuksen mukaan särkikalojen syöminen kohtuullisissa määrin ei kuitenkaan aiheuta terveysriskiä. Tarkempi englanninkielinen raportti särkikalojen haitta-ainepitoisuuksista Ruotsin rannikolla löytyy tästä linkistä ja lyhyt tiivistelmä tuloksista suomeksi tästä. Terveellisyyden, proteiinipitoisuuden ja herkullisuuden lisäksi särkikalat ovat myös vähäpäästöisiä. Lahnajauhelihan hiilijalanjalanjälki on Research Intitutes of Swedenin (RISE) mukaan hyvin matala, vain 0.5 kg hiilidioksidiekvivalenttia yhtä lahnakiloa kohden. Hanke päättyi syyskuussa, mutta työ kestävän kalastuksen puolesta jatkuu sekä Suomessa että Ruotsissa. Race For The Baltic jatkaa yhteistyötä kalastajien sekä paikallisten ja kansallisten viranomaisten kanssa Ruotsissa varmistaakseen pysyvän, pitkäjänteisen ja kestävän särkikalojen kalastuksen Itämeren rannikolla. Ahvenanmaalla on suunnitteilla uusi hanke eri toimijoiden välisen yhteistyön parantamiseksi jatkamaan Baltic Fish -hankkeessa aloitettua työtä. 

Yhteistyössä

Hankkeeseen liittyvät materiaalit

Lisätietoja:

Maija Salmiovirta

Projektipäällikkö

maija.salmiovirta@jnfoundation.fi +358 44 203 2213

Miten peltojen kipsikäsittely auttaa Itämerta?

Itämeren suurin ongelma on rehevöityminen. Tällä hetkellä merta rehevöittävästä fosforikuormituksesta suurin osa syntyy maataloudesta, kun pelloilta huuhtoutuu fosforia vesistöihin ja Itämereen.

Kipsi eli kalsiumsulfaatti parantaa maan mururakennetta ja edistää fosforin sitoutumista maaperään. Kun fosfori sitoutuu maahan, sen huuhtoutuminen vesistöihin vähenee. Kipsi vähentää myös maan eroosiota ja kiintoaineksen sekä orgaanisen hiilen huuhtoutumista vesistöihin.

Peltojen kipsikäsittelyn on tutkimuksissa todettu vähentävän fosforipäästöjä vesistöihin tehokkaasti: kipsikäsittely jopa puolittaa vesistöihin päätyvän fosforin ja kiintoaineksen määrän. Vaikutus maaperässä kestää noin viisi vuotta.

Kipsikäsittely maailmankartalle

Suomessa peltojen kipsikäsittelyn vaikutuksia maaperään, satoon ja vesistöihin on tutkittu ja peltoja on kipsikäsitelty jo 80 000 hehtaaria. Peltojen kipsikäsittely on todettu tehokkaaksi, ja se on sisällytetty toimenpiteeksi valtion vesiensuojelun tehostamisohjelmaan. Muissa Itämeren maissa kipsikäsittely on kuitenkin huonosti tunnettu, eikä sitä ole tunnistettu tehokkaaksi Itämeren suojelukeinoksi.

GYPREG-hankkeessa kipsikäsittelyä tutkitaan ja kokeillaan Ruotsissa, Latviassa, Liettuassa ja Puolassa. Suomen ympäristökeskuksen vetämässä hankkeessa ovat mukana John Nurmisen Säätiö Suomesta ja kuusi muuta toimijaa kohdemaista. Hanke saa rahoitusta Euroopan unionin Interreg Baltic Sea Region -ohjelmasta, joka rahoittaa rannikon ja meriympäristön tilaa parantavia, rajat ylittäviä yhteistyöhankkeita.

Hankkeessa tehdään tiivistä yhteistyötä kohdemaiden eri toimijoiden kesken niin ympäristö- kuin maataloussektorilla. Tavoitteena on löytää kullekin kohdemaalle ja -alueelle sopiva menetelmä ja reunaehdot peltojen kipsikäsittelyyn ja pilotoida menetelmää yhdessä viljelijöiden kanssa. Maittain etsitään ratkaisuja muun muassa kipsikäsittelyn kustannuksiin, kipsin saatavuuteen ja lainsäädäntöön.

John Nurmisen Säätiön roolina hankkeessa on edistää kipsikäsittelyn laajentumista Ahvenanmaalla ja tukea menetelmän käyttöönottoa muissa Itämeren alueen maissa.

Hankkeen avulla pyritään lisäämään tehokkaaksi havaitun vesiensuojelumenetelmän käyttöä ja näin auttaa EU:n jäsenvaltioita myös täyttämään velvoitteensa kohti EU:n vesipuitedirektiiviä ja meri- ja meriturvallisuusdirektiiviä sekä suojelukomissio HELCOMin tavoitetta saattaa Itämeren rannikkovedet hyvään tilaan vuoteen 2030 mennessä.

Hankkeesta saatuja kokemuksia ja havaintoja hyödynnetään muun muassa politiikkasuosituksissa ja erilaisissa koulutusmateriaaleissa.

Hankkeeseen liittyvät materiaalit

Lisätietoja

Maija Salmiovirta

Projektipäällikkö

maija.salmiovirta@jnfoundation.fi +358 44 203 2213

Peltojen kipsikäsittely vähentää tutkitusti Itämeren ravinnekuormitusta. Suomessa hyväksi havaittua menetelmää testataan nyt muissakin rannikkovaltioissa.

Peltojen kipsikäsittely on tehokas tapa vähentää maataloudesta syntyvää Itämeren ravinnekuormitusta, sillä kipsi pidättää fosforin maaperässä kasvien käytettävissä useita vuosia. Pellon kipsikäsittely voi jopa puolittaa vesitöihin huuhtoutuvan fosforimäärän.

Kipsin käyttöä pelloilla on tutkittu ja levityksiä on toteutettu erityisesti Suomessa, mutta monissa muissa Itämeren maissa se on vielä huonosti tunnettu vesiensuojelumenetelmä.

GYPREG-hankkeessa peltojen kipsikäsittelyä tutkitaan ja toteutetaan Ruotsissa, Latviassa, Liettuassa ja Puolassa. Kohdemaissa myös etsitään soveltuvia kipsilähteitä. Hanketta vetää Suomen ympäristökeskus ja siihen osallistuu seitsemän toimijaa eri maista. GYPREG saa rahoitusta EU:n Interreg Baltic Sea Region -ohjelmasta.

Näin peltojen kipsikäsittely etenee

Hankkeessa tehdään tiivistä yhteistyötä muun muassa paikallisten viljelijöiden ja eri maatalousalan toimijoiden kanssa. Kohdemaihin on perustettu sidosryhmien edustajista kootut neuvonantajaryhmät, jotka seuraavat hankkeen etenemistä ja tukevat viljelijöitä peltojen kipsikäsittelyssä.

Hankkeen toteuttavat Suomen ympäristökeskus, Latvian Institute of Aquatic Ecology, Farmers’ Parliament (Latvia), Lithuanian Research Centre for Agriculture and Forestry (Liettua), Institute of Technology and Life Sciences – National Research Institute (Puola), Research Institutes of Sweden (RISE), Race for the Baltic (Ruotsi) ja John Nurmisen Säätiö.

Lisätietoja

Itämeripäivää juhlittiin elokuun viimeisenä torstaina sateisissa merkeissä viidettä kertaa. Suurimmat yleisöt saavutettiin virtuaalisesti ja radioaalloilla, mutta sadat ihmiset olivat liikkeellä kaupunkien keskustoissa ja rannoilla erilaisissa tapahtumissa ja tempauksissa.

Itämeripäivä alkoi aamunavauksella Helsingin kaupungintalolta. Avoimessa, Helsinki-kanavalla striimatussa tilaisuudessa kuultiin ensin tervehdykset ympäri Itämeren ja keskusteltiin Itämeren tilasta, hallitusohjelman kirjauksista sekä suomalaisten huolesta ja suhteesta Itämereen. Keskustelut Itämeren ympäriltä jatkuivat Espan lavalla ja Helsingin Sanomien verkkosivuilla. Sadat ihmiset kohtasivat Itämerta tutkivia ja sen äärellä toimivia organisaatioita Pakkahuoneenlaiturilla ja vierailivat tutkimusalus Arandalla.

Päivän ohjelmatarjontaan kuului yli 120 avointa tapahtumaa Suomessa: kohtaamisia toreilla ja teltoilla, konsertteja, näyttelyitä, työpajoja, luentoja, elokuvia, näyttelyopastuksia, teatteriesityksiä ja liikuntaa. Moni pääsi herkuttelemaan Itämeren antimilla ja osallistui rantojen siivoustalkoisiin sekä lukuisiin muihin Itämeri-ystävällisiin tekoihin ja tapahtumiin.

Sen lisäksi, että Itämeripäivää juhlittiin Suomessa 24 kaupungissa, päivää vietettiin myös Ahvenanmaalla, Latviassa, Virossa, Tanskassa ja Ruotsissa. Ruotsissa yli 30 tahoa oli mukana järjestämässä erilaisia meriaiheisia tapahtumia ja tempauksia, kuten Race For The Baltic -säätiön seminaarissa, jossa keskityttiin siniseen talouteen. Lisäksi Itämeripäivä nostettiin esille Ruotsin hovin sosiaalisen median kanavilla, Kruununprinsessa Victoria vieraili Itämeripäivänä järviruoko-teemaisen BalticReed-projektin tapahtumassa ja illalla Östersjöfestivalen -konsertissa. Virossa siivottiin rantoja ja Itämeripäivä käynnisti kaksi viikkoisen Save Our Sea -kampanjan Itämeren puolesta.

Vesistöjen tuomia virkistysmahdollisuuksia korostava Pulahdus-tempaus järjestettiin Itämeripäivänä iltakuudelta. Pulahduksen sai tehdä mihin tahansa vesistöön ja tietysti omalla tyylillä. John Nurmisen Säätiön pulahtajia nähtiin Espan lavalla ja Lauttasaaressa.

Ruokaa ja kulttuuria

Kymmenet henkilöstöruokalat, koulut ja palvelulaitokset eri puolilta Suomea loihtivat Itämerimenun, joka sisälsi lähivesien kalaa ja satokauden antimia. Useat kahvilat ja ravintolat tarjosivat Itämeri-ystävällistä ruokaa asiakkailleen.

Itämeripäivänä muistutetaan meremme uniikista kulttuurista ja historiasta. Meri mahdollistaa meille erilaisia elämyksiä ja seikkailuja.  Mukana kulttuuriteemaisessa Itämerihetkessä olivat John Nurmisen Säätiön oman Tuntematon Itämeri -näyttelyn opastusten ja keskustelujen lisäksi säätiön kokoelmien esittely ja muun muassa HAM, Suomen merimuseo, Forum Marinum sekä kymmenet muut kirjastot, teatterit, museot ja musiikintekijät.

Itämeripäivän kumppanit järjestivät monipuolista ohjelmaa myös eri-ikäisille lapsille ja nuorille. Lapset pääsivät muun muassa nauttimaan nukketeatterista, elokuvista, luontorasteista, musiikista ja tanssiesityksistä.

Itämeripäivä näkyi ja kuului mediassa

Tapahtumien ja tekojen lisäksi Itämeripäivä oli vahvasti näkyvillä mediassa. Itämeripäivä huomioitiin esimerkiksi Ylellä, MTV:llä, Helsingin Sanomissa, Turun Sanomissa ja muissa paikallislehdissä.

Sosiaalisessa mediassa jaettiin julkaisuja Itämeripäivästä tunnisteilla #itämeripäivä, #östersjödagen ja #balticseaday. Somessa postauksia ja stooreja tekivät niin yksittäiset juhlijat kuin yritykset tempauksineen ja tarjouksineen ja päiväkodit retkineen. Vaikuttajien kautta Itämeripäivällä oli satojentuhansien levikki eri somekanavilla, erityisesti Instagramissa. @BalticSeaDay-tilin kattavuus kasvoi tuhatkertaiseksi.

Itämeripäivä sai kumppaneilta lahjoitettua näkyvyyttä Helsingin Sanomien sivuilla sekä kauppakeskuksissa ympäri Suomen. Itämeripäivä näkyi Spondan kauppakeskuksien mediapinnoilla elokuun lopussa. Mukana olivat Helsingistä Citycenter ja Forum, Tampereelta Ratina, Ylöjärveltä Kauppakeskus Elo ja Kempeleessä Zeppelin.

Ensi vuonna Itämeripäivää juhlitaan jälleen elokuun viimeisenä torstaina 29.8.2024. Itämeripäivän juhliminen ei olisi mahdollista ilman sen laajaa ja aktiivista kumppanijoukkoa. Kiitoksen päivän onnistumisesta ansaitsee siis jokainen siihen tavalla ja toisella osallistunut.

www.itämeripäivä.fi

#itämeripäivä #östersjödagen #balticseaday

Itämeri- ja ympäristöjärjestöjen teettämän kyselytutkimuksen mukaan suomalaisten näkemys on, etteivät uudet vihreän siirtymän hankkeet saa vaarantaa vesistöjen tilaa. Kolme neljästä suomalaisesta haluaa myös, että vihreän siirtymän hankkeille etsitään vaihtoehtoinen toteutustapa, jos ne aiheuttavat merkittävää haittaa ympäristölle. Vastauksena suomalaisten huoleen järjestöt ovat laatineet nyt yhteiset vihreän siirtymän pelisäännöt.

Itämeri- ja ympäristöjärjestöjen – Baltic Sea Action Group, John Nurmisen Säätiö, Suomen Luonnonsuojeluliitto, WWF, Greenpeace, Pidä Saaristo Siistinä ry ja Natur och Miljö – tilaaman tutkimuksen mukaan joka toinen suomalainen on huolissaan vihreän siirtymän vaikutuksista suomalaiseen luontoon. Lisäksi vain 15 % hyväksyy vuonna 2024 tehdyt lakimuutokset, jotka antaisivat teollisuus-, kaivos- ja energiantuotantohankkeille luvan poiketa vesienhoidon ympäristötavoitteista. Hallitus perusteli lakimuutoksia vihreän siirtymän vauhdittamisella.

Suomalaisista 68 % ei hyväksy sitä, että vihreän siirtymän hankkeille annetaan rakennuslupa, jos ne heikentävät lähivesistöjen tilaa. Jopa 77 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että vihreän siirtymän hankkeille on etsittävä vaihtoehtoinen toteutustapa tai -paikka, mikäli ne aiheuttavat merkittävää haittaa ympäristölle.

Itämeri- ja ympäristöjärjestöt peräänkuuluttavat parempia pelisääntöjä vihreään siirtymään

Vastauksena suomalaisten huoleen vesistöjen tilan vaarantumisesta järjestöt ovat yhdessä laatineet pelisäännöt kestävän vihreän siirtymän tueksi. Tarve ympäristökestävyyden varmistamiselle juontaa viime vuoteen. Eduskunta hyväksyi vuoden 2024 lopulla useita lakimuutoksia, joiden perusteella vihreää siirtymää edistävät energia-, kaivos- ja teollisuushankkeet saavat poiketa vesienhoidon ympäristötavoitteista. Lakimuutokset sallivat vesistöjen erinomaisen tilan heikentämisen ja pahimmillaan voivat vaarantaa Suomen viimeiset erinomaisessa kunnossa olevat vesistöt.

Järjestöjen mukaan vihreä siirtymä on välttämätön muutoksessa kohti kestävää taloutta ja yhteiskuntaa. Vihreän siirtymän hankkeita ei kuitenkaan voida toteuttaa luonnon ja ympäristön kustannuksella. Tärkein viesti on, että siirtymän toteuttamisessa tulee noudattaa varovaisuusperiaatetta ja välttää merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia.

Lain mukaisesta vesien hyvän tilan tavoitteesta ei tule poiketa vihreän siirtymän nimissä. Erityisen varovainen tulee olla hankkeiden kanssa, jotka lisäävät paikallista kuormitusta, muuttavat merkittävästi vesistön ominaisuuksia ja vaarantavat elinympäristöjen tai lajien elinvoimaisuuden.

Vihreän siirtymän hankkeita ei pidä toteuttaa ilman riittävää ymmärrystä ja kokonaiskuvaa niiden ympäristövaikutuksista. Haitallisten vaikutusten vähentämiseksi hankkeille tulee tehdä laadukas ja perinpohjainen ympäristövaikutusten arviointi, jossa huomioidaan myös kumulatiiviset vaikutukset. Lupaehtojen tulee estää ympäristön tilan heikkeneminen ja lupien valvontaan tulee varata riittävästi resursseja. Lisäksi tulee satsata vesien- ja merenhoidon tavoitteita tukevaan merialue- ja maankäytön suunnitteluun.

Haitallisten vesistövaikutusten ilmeinen riski teollisuus-, kaivos- ja energiantuotantohankkeissa on ristiriidassa vihreän siirtymän periaatteiden kanssa. Vihreän siirtymän kuuluisi tukea ilmastokriisin ja luontokadon samanaikaista ratkaisua, eikä pahentaa jo olemassa olevia ympäristöongelmia. Hankkeet, jotka aiheuttavat merkittäviä haitallisia vesistövaikutuksia eivät ole vihreää siirtymää, vaan viherpesua.

Kyselytutkimuksen toteutti YouGov. Tiedot kerättiin sähköisesti YouGov Finlandin kuluttajapaneelissa 10.–13.1.2025. Kohderyhmänä oli yli 18-vuotiaat suomalaiset, ja vastaajia oli 1029.

Lisätietoja medialle:

John Nurmisen Säätiö
toimitusjohtaja Annamari Arrakoski-Engardt p. 040 047 7878
Ulla Rosenström p. 0503827781